Suomesta kotimaa myös pakolaisille

Kirjoittanut Ali Giray

Dec 07

Monta kertaa olen katsoessani ulos ikkunasta ihmetellyt, että miten kourallinen muinaisia suomalaisia on saanut tästä pimeästä, kylmästä, märästä, karusta maaperästä, näin hyvän maan elää? Tämä on ennen kaikkea turvallinen maa, täällä on tasa-arvoa, täällä uskaltaa suunnitella tulevaisuuttaan, tämä on yksi harvoista oikeista hyvinvointivaltioista! Tällaisesta pitää olla ylpeä ja siitä ylpeydestä on pidettävä kiinni niin, että kaikki seuraavatkin sukupolvet tietävät tämän.

Isänmaallisuus ja ylpeys eivät tarkoita kuitenkaan sitä, että pitää pahoinpidellä ja vihata vastaantulevaa maahanmuuttajaa tai estää kaikkien erilaisten ihmisten tulo Suomeen. Isänmaallisuudessa ja ylpeydessä on mielestäni enemmän kyse siitä, että kerrotaan näitä asioita myös uusille kansalaisille ja opetetaan heitäkin kunnioittamaan tätä maata esimerkillä, mutta ei missään nimessä pakottamalla tai vaatimalla! Meidän täytyy muistaa, että tulijoillakin voi olla jonkinlainen ylpeys, vaikka ovatkin joutuneet pakomatkalle. Ylpeys voi olla harvinaisen ammatin tai koulutuksen tuoma varmuus. Kotimaalleen he ovat antaneet osaamisensa, joten mikseivät he tekisi samaa uudelle kotimaalleen? Tämä voi olla heille kotimaa, jos toivotamme heidät tervetulleeksi.

Nykyään elämme aikoja, jollaisiin emme osanneet varautua ollenkaan! Tänä päivänä on tapahtumassa jälleen kerran yksi suurimmista muuttoliikkeistä sitten toisen maailmansodan. Kukaan ei odottanut että Lähi-idän kriisi johtaisi tällaisiin tuloksiin, mutta tässä nyt ollaan ja minusta meidän pitäisi keskittyä enemmän ongelman ratkaisuun kuin siihen, millaiset puhelimet tulijoilla on! Kansainväliset sopimukset, jotka aikoinaan nostivat Suomen nykyiseksi hyvinvointivaltioksi, vaativat tänään sitoutumaan samoihin periaatteisiin myös toiseen suuntaan, eli autetaan pakoon joutuneita ihmisiä.

Olen kuullut viime päivinä hurjia huolenilmauksia, siitä että miksi tänne tulee vain nuoria miehiä, joilla on uusimmat iPhonet taskussa, tai mitä jos he ovatkin Isiksen taistelijoita? Tämä selittyy parhaiten kulttuurilla, koska kyseisistä maista tulevat ovat yhteisöllisen kulttuurin jäseniä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on oma paikkaansa ja tehtävänsä yhteisössä. Mies huolehtii perheestään ja puolustaa sitä. Eli hän on se, joka ottaa riskin vaarallisesta matkasta. Toinen seikka on selkeästi raha, koska monesti perheillä ei ole enää viidettä vuotta kestäneen sodan jälkeen varaa maksaa useita tuhansia euroja monihenkisen perheen matkoja. Nämä matkat eivät kuitenkaan ole laillisia matkoja, johon vain ostetaan lippu ja noustaan koneeseen, vaan se matka vasta se vaativa onkin. Sellaisista matkoista eivät perheen pienimmät ja naiset välttämättä selviydykään ja sen takia nuoret miehet menevät edellä saadakseen turvapaikan ja anovat perheensä luokseen tämän jälkeen. Toinen syy on oleskeluluvan odotusaika kohdemaassa, joka voi olla useita vuosia. Tulijan täytyy pystyä elättämään myös taakse jääneitä, jotta he selviytyvät kunnes pääsevät turvaan.

Lisäksi on hyvä muistaa, että lähes kaikilla kansainvälisillä terroristijärjestöillä on varaa matkustaa ihan laillisesti mihin tahansa maahan, puhumattakaan siitä, että heidän on myös hyvin helppoa tehdä tekaistuja matkustusasiakirjoja. Heidän ei tarvitse altistaa luottomiehiään matkalla vaaroihin, eikä raha ole näille järjestöille ongelma, koska heillä on enemmän tuloja, kuin Suomen valtiolla yhteensä. Lisäksi he voivat helposti värvätä lisää väkeä kohdemaassa, koska täältähän sinne mennään taistelemaan monesti.

Tällä hetkellä kokonainen kansakunta on joutunut pakomatkalle ottaen mukaansa vain sen mitä kukin jaksaa kantaa mukanaan ja se on yleensä vain oman tai läheistensä henki ja mahdollinen osaaminen. Jokaiseen kansaan kuuluu putkimiehiä, insinöörejä, opettajia, kauppiaita ja muita yhteiskunnan tukemiseen kouluttautuneita osaajia. Osa heistä tulee tänne halusimme tai emme, kun päättäjämme näin päättävät. Meidän päätettäväksi jää, autammeko tulijaa kunnioittamaan tätä yhteisöä omanaan ja antamaan kaiken osaamisensa tämän yhteisön käyttöön vai työnnämmekö hänet omiin oloihinsa, jolloin hän pitää osaamisena itsellään ja kertoo meille sen mitä me haluamme hänen sanovan, jolloin hänestä tulee elätettävä eikä elättäjä. Me tarvitsemme Suomessa enemmän elättäjiä eikä elätettäviä. Jos kohtelemme jokaista uutta tulijaa, kuin hän kuuluisi terroristeihin tai sosiaalietuuksiemme perässä juokseviin, mehän työnnämme heidät pois ja varmistamme, että heistä tulee vielä suuremmalla todennäköisyydellä sellainen. HALUAN MUISTUTTAA, ETTÄ YKSI HYVÄ TULIJA, JOKA ANTAA KAIKENSA YHTEISKUNNAN TUKEMISEKSI MAKSAA SAMALLA KYMMENEN MUUN EDESTÄ. ELI MUUTAMA PUHDAS OMENA VOI MAKSAA KOKO OMENASÄKIN TAKAISIN! PIDETÄÄN TÄMÄ MIELESSÄ, KUN KOHTELEMME HEITÄ.

Seuraa

Kirjoittaja

Ali Giray on joensuulainen yrittäjä. Hän toimii Joensuun yrittäjien varapuheenjohtajana ja maahanmuuttajien yrittäjäneuvojana.